Junatarinoita Asemanseudulta

Vuonna 2018 tehtiin päätös Turun ja Uudenkaupungin välisen radan rakentamisesta. Mynämäelle sakka rataosuus ulottui viisi vuotta myöhemmin. Noista ajoista alkaen, aina henkilöliikenteen lopettamiseen saakka, radalla on liikkunut työmatkalaisia ja tavaraa moneen suuntaan.

Rata on hyödyttänyt monia alueen elinkeinoja: Sitä pitkin on kuljetettu tarvikkeita kauppoihin ja teollisuuden tarpeisiin. Vastavasti rataa pitkin on maailmalle lähtenyt mynämäkeläisiä tuotteita, esimerkiksi maitoa meijeriin ja maatalouskoneita Jukon konepajalta. Rautatie on synnyttänyt myös uusia työpaikkoja. Erityisesti radan rakentamiseen ja korjaamiseen on tarvittu monen topparoikkamiehen työpanosta.

Mynämäen asema on nyt hiljentynyt, mutta aikoinaan siitä ja alueen muilta asemilta nousi päivittäin kyytiin suuri joukkko työmatkalaisia, pelkästään Vallaistenkin seisakkeelta liki 90. Toisinaan matkalaisia oli niin paljon, ettei kaikille riittänyt istumapaikkoja.

Junassa päivittäin kulkeneet tulvat toisilleen tutuiksi. Toisille junamatkalla solmittu tuttavuus saattoi kehittyä jopa elämän pituiseksi liitoksi. Junalla kuljettiin paitsi työhön, myös huveihin sekä Maskuun että Mietoisiin. Työmatkalla saatttoi olla myös erityistä merkitystä – esimerkiksi silloin, kun tyttö kulki töihin Turkuun ja poika Raisioon. Silloin saattoi vaunun eteisessä halailla ainakin sen lyhyen matkaa, kun työmatka kesti, ellei sitten konduktööri tullut käskemään rakastavaisia vaunuosaston puolelle.

Tutuksi tulleella matkalla saattoi joskus käydä niin, että matka venähti aiottua pidemmäksi. Joskus uni saattoi painaa silmää niin, että työmatkalainen heräsikin vasta Paimiossa. Saipä hän kerran vastapäätä istuneelta muistoksi muotokuvan, jonka tämä oli nukkujasta piirtänyt. Toisinaan saattoi puolestaan hyvä seura ja marjapussin peluu viedä kaiken huomion, ja kotiasema jäi kauas taa.

Aseman aukio oli lapsille mieluinen leikkipaikka, pystyihän siinä hyvin pelaamaan vaikka nelimaalia. Aseman viihtyisyydestä ja työntekijöiden talojen savuhormien kunnosta huolehti VR, jolla oli tuolloin käytössä oma puutarhuri ja nokikolari. Aseman liepeillä oli tuolloin vilkasta, sillä siinä sijaitsi kauppa, jossa myytiin monenlaisia tarvikkeita, mm. itse säkitettyä apulantaa. Alueella toimi jonkin aikaa myös matkustajakoti.